sunnuntai, 17. joulukuu 2017

Taviokuurnia ja koskikara

Luonto on esittänyt kauneimpia puoliaan tänä viikonloppuna. Taviokuurnien ja tilhien sekaparvi on ruokaillut pihapihlajissamme.

IMG_6721.jpgHieno, käpylinnun näköinen lintu, on tämä taviokuurna. Nimen perusteella se voisi olla vaikka tavin ja kuuraketin risteymä! Todella viehättävä punertava, rastaan näköinen lintu, jonka ääni muistuttaa minusta tiukujen helinää, lintukirjan mielestä rasvaamattomia pyöränketjuja.

Koskireissulla näimme myös koskikaran, mutta sitä en saanut ikuistettua pokkarikameralla tyydyttävästi.IMG_6725.jpgIMG_6721.jpg


torstai, 14. joulukuu 2017

Tervetuloa blogiini! "Ihmeitä tapahtuu!" Lue.

Tammikonnun tarinat kertoo maallemuuton ihanuudesta ja kamaluudesta. Halusta kertoa siloittelematta maaseudun arjesta. Yrittäjyyden haaveesta ja toteutumisesta. Kaksikymmentävuotisen unelman saavuttamisesta.

Joskus ihmisen pitää tehdä pitkä retki päästäkseen lähelle. Siltä tämä meidän maallemuutto tuntuu. En olisi ikinä uskonut muuttavani Konnevedelle. En edes vuosi sitten!

Tuntui ettei vuoden 2017 alussa onnistunut oikein mikään. Liikenneonnettomuus tästä vielä puuttui! Suurlähettiläiden biisin sanoin: "Ei autossani ole edes nastoja talvella", päädyin autollani katon kautta kyljelleen ojan pohjalle. Autoradiossa soi radio Dei ja kiitos varjeluksen, sain jatkaa vielä elämääni päätymättä lopullisiin enkelikuoroihin. Kirjaimellisesti romahdin ojan pohjalle. Eurot ja sentit ropisivat Skodan sivuikkunan hajotessa. Auton kone leikkasi kiinni. "Helmi" koki maallisen vaelluksensa lopun.

Työttömyyteni rassasi. Yritimme epätoivoisesti kahta asuntokauppaa ja kaikki meni pieleen. Soittelin aina välillä hevostelututullemme Konnevedelle ja asuntokauppamme kariutuessa hän esitteli meille vaimonsa sukutilaa. Mansardikattoinen, keltainen hirsitalo järvenrantatontilla! Tuohon meillä ei olisi ikinä varaa.

Yrityskoordinaattorin mielestä talo oli homeessa. Äidin mielestä talo ei sopinut ympärivuotiseen käyttöön. Pankin mielestä meillä ei ollut tarpeeksi rahaa. Minun mielestäni elämä oli epäreilua. Rahoitus ei järjestynyt ja peruimme unelmiemme kaupan. Mieli oli maassa. Parin viikon päästä puhelin soi. Myyjä tarjosi niin reilun kädenojennuksen, että saimme kaupan järjestymään. Yrityskoordinaattorille ei kerrottu. Äidille kerrottiin vasta kauppapäivänä. Pankki hyrisi tyytyväisyyttään. Olimme pilvilinnoissa!